Reppureissausta päiväntasaajalla

Bussimatka takaisin Kampalaan, pojalla oli omat eväät mukana.

Aamu alkoi meloen järvellä

Tyttöjen kanssa patikointitauko eräällä järven saarista

Lähdettiin viikko sitten tyttöjen kanssa (ranta)lomalle länsi-Ugandaan Lake Bunyonyille. Tarkoitus oli lähteä Zanzibariin katsomaan erästä tuttua, mutta muiden opiskeluaikataulu ei antanut periksi, joten tehdään se reissu myöhemmin keväällä. Menossa sinne ollaan kuitenkin! Matkattiin järvelle postibussin kyydissä. Ovella oli moneen kertaan turvatarkastus ja laukkujen seulontaa. Lisäksi huumekoirat haisteli meidän laukut läpi. Bussi oli siisti ja uudenaikainen, ja koko kahdeksantuntisen matkan soi afrikkalainen musiikkitelevisio ja meininki oli mahtava! Päästiin järvelle Kabalesta taksilla, ja meidän hotelli oli aivan täydellinen, joskin aikamoinen muzungu-paikka. Ilma oli aivan käsittämättömän puhdasta ja raikasta, ja oli myös hieman viileämpää kuin Kampalassa. Kotona kaupungissa ilma ei ole kovin raikasta ja on suhteellisen tunkkaista ja kuumaa päiväsaikaan. Järvi oli ihanan tyyni ja kaunis, paras löhölomapaikka ja pitkän bussimatkustamisen arvoinen!

Loma oli rentouttava, käytännössä syötiin, käveleskeltiin, uitiin ja melottiin. Ja pelattiin korttia, pelataan joka päivä Chinese seven -peliä, ei vaan ikinä kyllästytä siihen. Järvellä oli ihana meloa, oli tyyntä ja hiljaista eikä moottoriveneitä ollut missään. Ja Ugandan suuressa Victoria-järvessä ei voi uida, joten se oli aika luksusta. Mietittiin vaan että huh, nyt on tammikuu ja me täällä uidaan ja juodaan bisseä rantalaiturilla! Ei voinut olla miettimättä ihmisiä siellä kylmässä pohjoisessa, joten sympatiani oli teidän puolella! Ainakin sen verran mitä sitä ajatteli, lähinnä keskityttiin nauttimaan lomasta. ;) Yhtenä päivänä lisäksi osallistuttiin puolivahingossa erään paikallisen suvun suureen uudenvuoden juhlaan, ja tehtiin itse vanhojen naisten avulla käsitöitä banaaninlehdistä. Kun oltiin vietetty muutama yö järvellä, mentiin yöksi Kabaleen nauttimaan paikallisia herkkuja ja yöksi hostelliin, koska bussi takaisin lähtee aina aikaisin aamulla.

En kyllä välttämättä liiottele, jos sanon, että vietin tänään tähän astisen elämäni pisimmät 9 tuntia. Ugandalainen pitkänmatkan bussilinja Kabalesta takaisin Kampalaan oli ahdas ja kuuma, ja kuski kaahasi ja kiemurteli niin että piti nähdä vaivaa että pysyi penkillä. Kun tiet ovat täynnä kuoppia ja töyssyjä ja iskunvaimentimista ei ole kuultukaan, ei aika varsinaisesti lentänyt. Vieressä istunut Jeanette on reissannut Afrikassa paljon, ja kertoi omista reissuistaan, joilla oli nukkunut 12 tuntia vanhan ja romuisen bussin lattialla ja lyönyt päätään penkkiin koko matkan, joten taidettiin kuitenkin olla aika onnekkaita. Ja vessataukojahan ei ole, joten piti yrittää juoda mahdollisimman vähän vettä, vaikka janottikin. Edellisiltainen malarialääke ei varsinaisesti helpottanut huimausta ja nestehukkaa..Arvostan suomalaisia vessallisia busseja, enpä sitäkään ennen ollut ajatellut. Mutta kokonaisuudessaan oli ihan mukava bussimatka (!), kaikki on kiinni asenteesta. Alkumatkasta hoin vaan itselleni että tämäkin on yksi kokemus lisää ja joka tapauksessa se 9 tuntia tulee menemään ohi. Se miten se menee, riippuu täysin omasta suhtautumisesta. Niinpä juttelin koko matkan kaikenlaista Jeaneten ja paikallisen kaverin Stuartin kanssa ja kyllä se matka sitten joskus loppuikin. Niin ja rinkka selässä bodabodalla bussiasemalta kotiin ei ollut maailman paras idea. Mietin ihan oikeasti että se on nyt sitten menoa, kuski oli todella järjetön. Ilman kypärää (niinkuin aina täällä mutta mainitsimpa nyt kuitenkin) moottoripyörän tarakalla rinkka selässä, kun kuski tekee äkkijarrutuksia ja nopeita kiihdytyksiä ja ajaa autojen ja rekkojen välissä kuin hullu. Löin melkein pääni kuorma-auton sivupeiliin ja tyyppi myös törmäsi toiseen bodabodaan, joskin jarruttaessaan. Siinä oli taas kokemus lisää!