Vietin Filippiineillä juuri kuukauden, ja niinkuin aina nämä muutamat viikot, aika vilahti silmänräpäyksessä. Tämä maa koostuu 7000:sta saaresta, enkä sitten tietenkään kuukauden aikana ehtinyt kuin yhdelle, olin koko ajan samalla saarella mihin lentokonekin laskeutui. Oli juhlia kaupungissa, luomufarmia vuoristossa ja surffibiitsejä rannikolla. Tällä pienellä ajanjaksolla sain jonkinlaisen kuvan tästä North Luzonin saaresta, ja keräsin tähän satunnaisia ja täysin ei-yleistettäviä juttuja, jotka sai matkan varrella mut hymyilemään tai ihmettelemään. :)
Täällä lähes kaikki rakastavat videokea. Videoke vaikuttaa kaikin puolin samalta kuin karaoke, ja useiden testikierrosten jälkeen ero ei selvinnyt. Videokea löytyy joka kylästä, pienimmästä katukuppilasta rantabulevardeihin. Ja ne kaikkein juustoisimmat Withney Houstonin biisit on takuuhittejä!
Ihmiset joka puolella tarttuvat helposti vitseihin, ja usein näyttävät kieltä naurun keskeltä. Ja kaikkein mauttominkin alaosasto-huumori uppoaa. Voi toki olla että kaikki nauroi vaan mulle :D
Täällä rakastetaan lihaa! Jopa aamupalaksi on tarjolla porsaantiesmitäosaa, kananpyllyä ja naudanlihavartaita riisillä. Rannalla kiertää herkkumyyjä (?), jolla on korissa porsaanihralastuja ja kananmunia, joiden sisällä on alikehittynyt kananpoikanen. Ensimmäisinä päivinä kiersin pari tuntia etsimässä kasvisruokaa, suurimmassa osassa paikkoja kun sanottiin että "tässä on vaan ihan pieniä porsaanlihapaloja". Pari kertaa kyselystä huolimatta sea food ja kasvisruoka näytti olevan synonyymejä. Useimmiten unohdan, etten syö eläimiä, kun kasvisruokailu on kaikkialla niin helppoa. Mutta Filippiineillä ei päässyt unohtumaan, ja päivittäin piti tehdä ruokailusta iso show.
Filippiineillä apteekeissa myydään karkkeja, sipsejä ja jääteloä. Ja ei vain parin hyllyn verran, apteekin herkkuosasto on pinta-alaltaan yli puolet koko liikkeestä!
Vieraana paikallisessa kodissa on helppo olla, huolehditaan että kaikki on hyvin ja ruokaa on valtavasti, mutta silti voi olla rennosti kuin kotonaan. Olin kolmessa kodissa, ja kaikkialla oltiin, kuin olisin aina ollut siellä.
Ihmiset ovat useimmiten todella suvaitsevaisia: pukeutuminen, uskonnot ja muut elämänkatsomukset eivät tunnu olevan tärkeitä määrittelijöitä. Jopa pienessa kylässä maaseudulla, jossa olin vapaaehtoisena, asui eräs ladyboy yhdessä poikaystävänsä ja adoptoidun lapsensa kanssa. Heillä näytti olevan yhtäläinen asema yhteisössä, kuin muillakin perheillä. Ja itse tein peltotöitä joskus pelkissä alusvaatteissa (oli kuuma), ja vastauksena paikallisilta duunikavereilta tuli vain hyväntahtoista naurua.
Lemppariherkkuni Filippiineillä kuumana päivänä on Halo-Halo, joka on tagalogin kieltä ja tarkoittaa Mix-Mix. Yhdistelmä kuulostaa oudolta: muovimukissa on jäätä, makeutettua kermaa, papuja, makaronia, violettia riisiä, bataatinpaloja ja hyytelökarkkeja. Aivan parasta katuvälipalaa!
Filippiineillä on aina juhlat! Heti Manilaan tullessani oli kiinalainen uusivuosi, kun siirryin sieltä San Juaniin, oli surffikisojen päätösjuhla, sitten menin Baguioon. Festival of flowers oli alkamassa, joten jo muutamaa päivää ennen bileet olivat vauhdissa. Ja kuulemma kestivät pari viikkoa. Heti siirtyessäni Tadianiin, siellä valmisteltiin vuoden isointa tapahtumaa, kaupungin omaa fiestaa. Tadianissa opin, että jokaisella kylällä ja kaupungilla Filippiineillä on oma vuotuinen festivaalinsa. 7000 saaresta koostuvalla maalla on varmasti lukematon määrä paikkakuntia. Do the maths! (or not)
Vuorilta sitten palasin rannikolle, ja kuinkas ollakaan, San Fernandossa oli keskusta täynnä markkinaa, konserttia ja välkkyviä valoja. Huhhuh.
Täällä lähes kaikki rakastavat videokea. Videoke vaikuttaa kaikin puolin samalta kuin karaoke, ja useiden testikierrosten jälkeen ero ei selvinnyt. Videokea löytyy joka kylästä, pienimmästä katukuppilasta rantabulevardeihin. Ja ne kaikkein juustoisimmat Withney Houstonin biisit on takuuhittejä!
Ihmiset joka puolella tarttuvat helposti vitseihin, ja usein näyttävät kieltä naurun keskeltä. Ja kaikkein mauttominkin alaosasto-huumori uppoaa. Voi toki olla että kaikki nauroi vaan mulle :D
Täällä rakastetaan lihaa! Jopa aamupalaksi on tarjolla porsaantiesmitäosaa, kananpyllyä ja naudanlihavartaita riisillä. Rannalla kiertää herkkumyyjä (?), jolla on korissa porsaanihralastuja ja kananmunia, joiden sisällä on alikehittynyt kananpoikanen. Ensimmäisinä päivinä kiersin pari tuntia etsimässä kasvisruokaa, suurimmassa osassa paikkoja kun sanottiin että "tässä on vaan ihan pieniä porsaanlihapaloja". Pari kertaa kyselystä huolimatta sea food ja kasvisruoka näytti olevan synonyymejä. Useimmiten unohdan, etten syö eläimiä, kun kasvisruokailu on kaikkialla niin helppoa. Mutta Filippiineillä ei päässyt unohtumaan, ja päivittäin piti tehdä ruokailusta iso show.
Filippiineillä apteekeissa myydään karkkeja, sipsejä ja jääteloä. Ja ei vain parin hyllyn verran, apteekin herkkuosasto on pinta-alaltaan yli puolet koko liikkeestä!
Vieraana paikallisessa kodissa on helppo olla, huolehditaan että kaikki on hyvin ja ruokaa on valtavasti, mutta silti voi olla rennosti kuin kotonaan. Olin kolmessa kodissa, ja kaikkialla oltiin, kuin olisin aina ollut siellä.
Ihmiset ovat useimmiten todella suvaitsevaisia: pukeutuminen, uskonnot ja muut elämänkatsomukset eivät tunnu olevan tärkeitä määrittelijöitä. Jopa pienessa kylässä maaseudulla, jossa olin vapaaehtoisena, asui eräs ladyboy yhdessä poikaystävänsä ja adoptoidun lapsensa kanssa. Heillä näytti olevan yhtäläinen asema yhteisössä, kuin muillakin perheillä. Ja itse tein peltotöitä joskus pelkissä alusvaatteissa (oli kuuma), ja vastauksena paikallisilta duunikavereilta tuli vain hyväntahtoista naurua.
Lemppariherkkuni Filippiineillä kuumana päivänä on Halo-Halo, joka on tagalogin kieltä ja tarkoittaa Mix-Mix. Yhdistelmä kuulostaa oudolta: muovimukissa on jäätä, makeutettua kermaa, papuja, makaronia, violettia riisiä, bataatinpaloja ja hyytelökarkkeja. Aivan parasta katuvälipalaa!
Filippiineillä on aina juhlat! Heti Manilaan tullessani oli kiinalainen uusivuosi, kun siirryin sieltä San Juaniin, oli surffikisojen päätösjuhla, sitten menin Baguioon. Festival of flowers oli alkamassa, joten jo muutamaa päivää ennen bileet olivat vauhdissa. Ja kuulemma kestivät pari viikkoa. Heti siirtyessäni Tadianiin, siellä valmisteltiin vuoden isointa tapahtumaa, kaupungin omaa fiestaa. Tadianissa opin, että jokaisella kylällä ja kaupungilla Filippiineillä on oma vuotuinen festivaalinsa. 7000 saaresta koostuvalla maalla on varmasti lukematon määrä paikkakuntia. Do the maths! (or not)
Vuorilta sitten palasin rannikolle, ja kuinkas ollakaan, San Fernandossa oli keskusta täynnä markkinaa, konserttia ja välkkyviä valoja. Huhhuh.
