Liftasin tänä kesänä ensimmäistä kertaa ikinä Suomessa, ja kokemukset olivat aivan mahtavia. Tämän jälkeen en oikeastaan usko että Euroopassa liikkuessa löytyisi yhtä mielenkiintoista tapaa liikkua paikasta toiseen. En ole pelännyt sekuntiakaan, eikä siihen ole ollut tarvetta. Pahaa tahtoviin ihmisiin voi törmätä missä vain ja milloin vain, enkä usko että riski on yhtään sen suurempi liftaamalla kuin muussakaan elämässä. Jos aina miettii, miten jossain on joku joka haluaa tehdä pahaa, on aika vaikeaa tehdä ylipäänsä yhtään mitään.
Olen tavannut kesän ja syksyn aikana liftaamalla jo niin paljon erilaisia ihmisiä mielenkiintoisine tarinoineen, että harmittaa jo hiukan etten ole kirjoittanut juttuja mihinkään ylös. Kuskeja on ollut miehiä ja naisia, vanhoja ja nuoria, puheliaita ja rauhallisia, toimistotyöläisiä, levyseppiä ja taiteilijoita.
Kuitenkin jotenkin koen erityisesti tarvetta jakaa muutaman tapaamani rekkakuskin tarinan. Kun kaupasta ostetaan ruokaa ja tavaroita, käydään syömässä tai missä vaan, harvoin ajatellaan sen tarkemmin asioiden kulkeutumista kauppaan. Tässä siis pari randomia muistelua :)
Olin menossa Göteborgista Malmöön, kun eräs slovakialainen Martin nappasi tien varresta kyytiin. Hän on kanssani saman ikäinen, eli vasta 23-vuotias. Hänellä oli jo takanaan muutaman vuoden kokemus rekkakuskin työstä Slovakiassa, kun hän sai työtarjouksen tanskalaiselta firmalta. Tanskalaisen yrityksen palkka oli reilusti slovakialaista parempi, vaikka itäeurooppalaiset ovatkin Tanskassa täysin alipalkattuja. Duunikseen Martin kuljettelee yleensä kaikenlaisia mehuja ja virvoitusjuomia maasta toiseen, joskus myös Ikea on asiakaslistalla.
Työn ansiosta Martin osti juuri pari viikkoa aiemmin oman asunnon, ja sanoi olevansa kotikylänsä ainoa nuori, kenellä on tällaiseen varaa. Hän kertoi, että ajaa joskus yli 20 tuntia putkeen, koska kilometrimittaria on helppo huijata. Liftausmatkan aikana keiteltiin ohjaamon keittimellä kahvia, ja katseltiin kuvia Martinin unelmien kesäduunista maalarina Norjassa vuonna 2009.
Kun päästiin perille, Martin oli niin fiiliksissä normaalia mielenkiintoisemmasta ajomatkasta että vaati saada maksaa mun ruokaostokset huoltsikan marketissa, ja toivotti hyvää matkaa.
Kun liftasin Kööpenhaminasta Saksaan, sain kyydin islantilaiselta Hjalmarilta. Rekan perässä kulki muun muassa Mc Donaldsin juttuja. Olin väsynyt, ja en oikeastaan jaksanut sen kummemmin jutella. Matkan aikana selvisi, että liftaamiseni oli tälle rekkakuskille erityisen hieno juttu. Hän oli ollut töissä 10 vuotta kuskina, ja olin toinen liftaaja koko aikana. Tämä tarkoittaa siis, että kyseinen päivä oli näiden vuosien aikana hänen toinen työpäivänsä, jonka aikana hän oikeasti keskusteli jonkun kanssa muustakin kun työstä (ja muutenkin kuin Skypessä).
Olin muutaman tunnin ajan hyvä kuuntelija. Hjalmar kertoi, että hänellä on kaksi tytärtä, joista toinen on teini-ikäinen ja toinen sai juuri vuosi sitten pojan. Perhe asuu Islannissa, jossa Hjalmar ei kiireisen työn ja olemattomien lomien takia ollut päässyt käymään yli vuoteen. Hän asuu itse Tanskan maaseudulla, ja ikävöi Islantiin jatkuvasti.
Hjalmar kiersi valtavan ajoneuvonsa kanssa lenkin pienen kylän halki, että saisin hyvän paikan josta liftata eteenpäin.
---
Muun muassa tällaisia tyyppejä siellä tavaroiden taustalla ajelee yötä päivää =) Joka päivä liftatessa tapaa ihmisiä, joita ei muuten välttämättä tapaisi ja tien päällä tuntuu helpolta puhua juuri tapaamansa ihmisen kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti