Olen nyt ollut reissussa reilun kuukauden, ja pienen Euroopan kiertueen jälkeen ollut jonkin aikaa Nepalissa. Tämä pidempi matka eroaa aiemmistani siinä, ettei päätarkoituksena opiskelu tai harjoittelu. Lähdin vain kiertelemään päämäärättömästi. Päivistä puuttuu siis rutiinit, tai ne pitää koittaa rakentaa erikseen matkan varrella jos tarve vaatii.
Vaeltaessani Annapurnan vuoristossa Himalajan nurkilla tapasin amerikkalaisen pojan, joka kirjoitti vaellusblogia reissustaan isänsä kanssa. Eräässä tekstissä hän kertoi nähneensä paikallisen bussin seinässä mietelauseen: everything is beautiful, but beautiful is not everything. Tämän pohjalta hän pohti näkemäänsä ja kokemaansa reitin varrella. Hän oli huomannut jotain tämän tapaista paikallisten asenteessa ympäröivään kauniiseen luontoon ja toisaalta myönteisessä suhtautumisessa turisteja kohtaan. Myös Kathmandun hälinän ja saasteiden keskeltä löytynyt kauneus ja jokapäiväisen elämän rytmi tuntui jotenkin kiteytyvän tuohon tiettyyn lauseeseen.
Pojan juttujen pohjalta aloin miettiä omaa seikkailuani. Joskus yksinkertaisetkin quotet saa ajatukset lentelemään.
Tänään mulla oli huono aamupäivä. Oli tarkoitus herätä Annapurnalla katsomaan auringon nousua ja lähteä aamuviideltä jyrkälle tunnin vaellukselle viereisen vuoren laelle. Majapaikkani, pienen teehuoneen makkari, oli jäätävän kylmä. Palelin koko yön, naapurihuoneen kiinalainen turisti oksensi kovaäänisesti pari tuntia ja koko talon herätyskellot pirisivät aamukolmen jälkeen. Pohkeet hapoilla kipusin jyrkkää rinnettä aamuyön pimeässä ylöspäin. Korkeuserot potkaisivat vahvasti, ja hengitys tuntui vaikealta. Matkan varrella ja vuoren laella maisemat olivat käsittämättömän upeita. Niistä nauttiminen ei kuitenkaan ollut yhtä helppoa kuin yleensä.
Kun reppureissailee, tapaa hienoja ihmisiä, näkee henkeä salpaavia maisemia ja mielenkiintoisia kaupunkeja. Jokainen päivä on niin kaunis, uusi ja erilainen, että on joskus vaikeaa antaa itselleen lupa olla väsynyt ja kärttyinen, ja vaan levätä ja antaa olla.
Myöhemmin päivällä otin MP3-soittimeni, aloin kuunnella piristäviä biisejä ja laulaa niitä täysillä vuoristokylän polun portailla. Ohikulkijat näyttivät tulevan hyvälle tuulelle, ja se tarttui helposti.
Piti lähteä jatkamaan matkaa seuraavaan kylään, mutta päätettiin vaelluskaverini kanssa jäädä vielä päiväksi lepäilemään ja keräämään voimia.
Sellaista opin tänään.. Everything is beautiful but beautiful is not everything. Myös silloin kun lähtee tutkimaan kaikkea mahtavaa ja odottaa kaikelta paljon ja enemmän. Yritän jatkaa matkaa chillaillen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti