Uusia rutiineja

Täällä Kampalassa tietysti oppii vaikka mitä isoja asioita, koska elämä on niin erilaista. Kuitenkin pienemmät arkiset asiat ovat saaneet erilaisia merkityksiä. 

SÄHKÖ
Olen oppinut arvostamaan sähköä. Täällä olen tottunut sähkökatkoihin, niitä on keskimäärin kerran päivässä, 10 minuutista tuntiin. Joskus sähkökatko on supermarketissa, joskus internetkahvilassa ja joskus pimeällä hostellissa, jolloin ei nää kulkea käytävällä.

JÄÄKAAPPI, LIESI
Elämä ilman jääkaappia ja keittiötä on aivan mahdollista, vaikka asuukin päiväntasaajalla. Tällä hetkellä tuntuu itseasiassa oudolta, miten Suomessa voidaan olla niin riippuvaisia jääkaapista, liedestä, uunista, kun ulkona on suurimman osan vuodesta kylmä. Kaikki mitä tarvitsen monipuoliseen syömiseen on vedenkeitin (keittää muuten kananmunatkin), lautanen, veitsi, haarukka ja lusikka. 

PYYKKIKONE
Olen oppinut pyykkäämään käsin kaikki vaatteeni ämpärissä. Eikä se oikeastaan ole niin kovin vaivalloista, vaan aika kivaa. Tuntuu että saa ihan itse jotain aikaiseksi kun hankaa mutaiset sukkansa kynsiharjalla puhtaaksi. Keitän pesuveden vedenkeittimessä kuumaksi kun kuumaa vettä ei muuten saa mistään.

VESI
Kuuma vesi on täällä niin luksusta, etten ole sitä Kampalasta vielä löytänyt. Jääkylmät suihkut hellekautena olivat ihan virkistäviä, mutta sadekauden alkaessa ei ole enää 40 asteen kelejä, mutta hanavesi on kylmää. Niin ja joskus ei vettä ole ollenkaan, pariin kertaan on ollu sellasia kolmen päivän vesikatkoksia. Juomaveden hakeminen lähikaupastaoli aluksi vaivalloista, mutta nyt siihenkin on tottunut. Eräs vaihto-oppilas kuoli joitakin vuosia sitten täällä hostellilla tautiin, jonka oli saanut keittämättömän hanaveden juomisesta päivittäin. Lähdevesi ja keitetty vesi siis ovat välttämättömiä.


TURVALLINEN YLIOPISTO, VAPAA LIIKKUMINEN
Kampala on todella turvallinen kaupunki. Kuitenkin pari juttua on vaatinut totuttelua:

Olen jättänyt menemättä luennoille muutamaan kertaan mellakoiden takia. Usein luentoja ei pidetä mellakkapäivinä. Täällä ei sellaista ole olemassakaan kuin rauhallinen mielenosoitus, kun tiedossa on edes mielenosoituksen riski, äkkiä pois maisemista, tilannetta ei todellakaan kannata jäädä tarkkailemaan. Mielenosoitukset alkavat aina rauhallisesti. Mutta kun poliisi tulee paikalle, alkaa väkivalta, jonka poliisi usein aloittaa. Sitten väkijoukon paine muuttuu usein mellakoinniksi. Usein tällöin mellakkaan liittyy ihmisiä, jotka haluavat vain riehua, hajottaa autoja tms. En ole ikinä nähnyt mellakkaa, koska olen aina kuullut mellakoista etukäteen ja välttänyt mellakkapaikat. Mellakoita on melkein viikoittain, tai noin parin viikon välein, usein juuri yliopistolla. Huomenna osoitetaan mieltä siitä, että kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelijat eivät saaneet viime vuonna harjotteluapurahojaan: yliopisto ei ole maksamassa apurahoja tänäkään vuonna. Viime viikolla taas huhun mukaan päärakennuksella ollut mellakka lähti liikkeelle sähkökatkoksen takia pilaantuneesta kanasta, jota tarjottiin opiskelijakanttiinissa.

Lähiviikkoina yliopiston kampus ei ole ollut turvallinen paikka iltaisin. Nyt on yliopiston ja tiedekunnan presidentinvaalikampanja. Kampanjointi tarkoittaa isoa väkijoukkoa, joka heittelee vaalimainoksia, huutaa ja soittaa kaikenlaisia torvia iltapäivisin ja iltaisin, joka päivä. Väkijoukkoon ei kannata luottaa, vaan ne kannattaa kiertää kaukaa ettei ota turhia riskejä. Vaalikampanjointi muistuttaa mielenosoitusta, ja pelottavinta siinä on mahdollinen poliisin väliintulo. Olen ollut keskellä vaalikampanjointia lähes päivittäin sekä kävellen että auton sisällä, koska käyn iltaluennoilla.

Baarista kotiin lähtiessä ei voi vain lähteä, pitää porukan koon, paikan ja kellonajan mukaan koittaa minimoida ryöstön ym riskit. Jos olemme kävelyetäisyydellä, pitää meitä olla ainakin neljä ja puolet poikia. Muuten kannattaa mennä lyhytkin matka autolla tai muulla kulkuvälineellä. Tällaisten miettimiseen on tottunut aika helposti, ja tulee toimittua automaattisesti sen kummempia stressaamatta.



UUSI AIKAKÄSITYS
Olen tottunut käsitteeseen "african time". Luennot alkavat useimmiten puoli tuntia myöhässä, tapaamiset alkavat tunnin myöhässä ja ruuan tuleminen ravintolassa ottaa joskus yli tunnin. Mutta ei ongelmaa, on mukavaa ottaa rennosti! Kuka on edes keksinyt kiireen, se aiheuttaa vain stressiä. Yritin selittää luokkakaverilleni, miten kotimaassani kaikilla on aina kiire, kaduilla kävellään nopeammin ja ihmiset arvostavat täsmällisyyttä. Hän on ollut Japanissa ja huomautti, että siellä aikakulttuuri on samanlainen, täsmällisyyttä arvostetaan ja aikataulussa yritetään pysyä. Sitten muistimme, että ainakin joitakin vuosia sitten juuri Suomessa ja Japanissa tehtiin eniten väkilukuun nähden itsemurhia..Hmm, mielenkiintoinen sattuma.


"'Perillä' on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan"