Olen menossa 70-tuntisella laivalla Port Blairista Chennaihin. Kamish, eilisestä tuttu riksakuski on jättänyt hetkeksi työnsä, ja on menossa Chennaihin perheensä luo samalla paatilla. Jutustellaan satamakadulla ennen laivaan pääsyä. Ihmiset hymyilevät, kun juon kaksi chaita. Yksi oli liian pieni.
Muut (sadat) matkustajat katselevat uteliaasti, kun näkevät minut terminaalissa. Yhden puolalaisen pariskunnan lisäksi olen ainoa ei-intialainen koko laivassa. Sanon jollekin "namaste".
Löydän hyttini, ja asetan tavarat sängylle. Hetken päästä Kamish kurkkaa ovesta, ja kertoo kävelleensä ympäriinsä etsien minulle hyttiä, jossa on muitakin naisia. On kuulemma parempi niin. Uskon tietävämpää, ja kävelen Kamishin perässä toiseen hyttiin. Vastassa odottaa kolme leveää hymyä: kaksi nunnalta näyttävää naista ja iäkäs mies.
Valitaan minulle sänky, ja istahdetaan juttelemaan. Selviää, että naiset, Jessica ja Kripa, ovat katolisia äiti Theresan seuraajia. Kun he kertovat tämän, tunnistankin sinivalkoisen asun äiti Theresan kuvista. Wau! Pohditaan elämää Intiassa, ja Kripa sanoo pitävänsä Andamaaneista.
"Peace, peace. No fighting or arguing. That's life.", hän korostaa.
Käväisen ulkona laivan kannella, ja palaan takaisin hyttiin.
"Lunch? Lunch?", kysyvät vanhempi pappa ja nuorempi hyttiin muuttanut mies.
"No lunch", vastaan. Harmitellaan. HUOH.
Ollaan lähdetty satamasta aamuseitsemältä, ja seuraava ateria on vasta kuuden jälkeen illalla. Mietin, kuinka olisikin pitänyt syödä aamupalaa, eikä vain hörppiä chaita aamulla.
Jessica nauraa, koska en ole buddhalainen, mutta käytän silti buddha-amulettia. Nuorempi mies tarjoaa minulle omenan, eikä suostu ottamaan vastaan tarjoamiani keksejä.
Toinen nunna, Kripa, on kuubalainen ja on hiljattain saanut siirron Intiaan. Kysyn, mitä hän pitää matkustamisesta ja nauttiiko reissustaan.
"It's ok because it's like this. It's not about if i like it or not. If I want to be a nun I have to sacrefice a lot."
Nunnat tapasivat juuri ennen laivaan tuloaan, eivätkä tiedä, tapaavatko enää.
"Maybe this is the first and last time I see her. You never know with our kind of life!" Jessica nauraa.
Kripa haluaa lukea Lonely Planetiani. Hän katselee hieman skeptisenä osiota äiti Theresasta ja Kalkutasta: ei kuulemma ole tarpeeksi informatiivinen. Hän kysyy, onko minulla raamattu mukana matkalla. Ajattelin, että Lonely Planethan on reissaajan raamattu (:>). Vastaan kieltävästi.
-
Tapasin laivan yläkannella Rajatin, 21-vuotiaan insinööriopiskelijan. Hän on kotoisin Andamaaneilta, ja opiskelee Chennaissa. Puhutaan kasvissyönnistä. Rajat sanoo:
"Look at an elephant. It's big and strong, but still wise and calm.
Elephant is vegetarian.
Then look at a lion. It's fast and goes with the impulse. It hunts and kills other animals, showing no mercy.
Lion eats meat.
Which one you'd rather be?"
Hyvä pointti Rajatilla.
-
Hima ja Greti ovat nuoria naisia, kotoisin Bengalurusta. He ovat ystävystyneet jo lapsena, ja lähtevät kerran vuodessa yhdessä reissuun toimistotyön kiireiden keskeltä. Istutaan laivan kannella, ja tytöt pyytävät arvaamaan, miten monta valokuvaa he ottivat yhteensä 2 viikon reissullaan Andamaaneilla. Arvasin, että 200.
"More, more!" hihkaisee Hima. 400?
"Nope. 4800. Too much work for the hands!"
Nauretaan. Kohta mennään illalliselle.
-
Ennen Intiaan tuloani kuulin enimmäkseen varoitteluja, kauhutarinoita ja huolehtivia kysymyksiä. Jutut voivat pohjautua oikeisiin tapahtumiin, mutta elämä täällä on ihan yhtä tavallista kuin missä päin tahansa. Uutiset ovat uutisia, vain ja ainoastaan koska ne ovat poikkeuksia.
Niin kaunis maailma!
Ei huolia, kaikki on paremmin kuin hyvin <3 br="">
Muut (sadat) matkustajat katselevat uteliaasti, kun näkevät minut terminaalissa. Yhden puolalaisen pariskunnan lisäksi olen ainoa ei-intialainen koko laivassa. Sanon jollekin "namaste".
Löydän hyttini, ja asetan tavarat sängylle. Hetken päästä Kamish kurkkaa ovesta, ja kertoo kävelleensä ympäriinsä etsien minulle hyttiä, jossa on muitakin naisia. On kuulemma parempi niin. Uskon tietävämpää, ja kävelen Kamishin perässä toiseen hyttiin. Vastassa odottaa kolme leveää hymyä: kaksi nunnalta näyttävää naista ja iäkäs mies.
Valitaan minulle sänky, ja istahdetaan juttelemaan. Selviää, että naiset, Jessica ja Kripa, ovat katolisia äiti Theresan seuraajia. Kun he kertovat tämän, tunnistankin sinivalkoisen asun äiti Theresan kuvista. Wau! Pohditaan elämää Intiassa, ja Kripa sanoo pitävänsä Andamaaneista.
"Peace, peace. No fighting or arguing. That's life.", hän korostaa.
Käväisen ulkona laivan kannella, ja palaan takaisin hyttiin.
"Lunch? Lunch?", kysyvät vanhempi pappa ja nuorempi hyttiin muuttanut mies.
"No lunch", vastaan. Harmitellaan. HUOH.
Ollaan lähdetty satamasta aamuseitsemältä, ja seuraava ateria on vasta kuuden jälkeen illalla. Mietin, kuinka olisikin pitänyt syödä aamupalaa, eikä vain hörppiä chaita aamulla.
Jessica nauraa, koska en ole buddhalainen, mutta käytän silti buddha-amulettia. Nuorempi mies tarjoaa minulle omenan, eikä suostu ottamaan vastaan tarjoamiani keksejä.
Toinen nunna, Kripa, on kuubalainen ja on hiljattain saanut siirron Intiaan. Kysyn, mitä hän pitää matkustamisesta ja nauttiiko reissustaan.
"It's ok because it's like this. It's not about if i like it or not. If I want to be a nun I have to sacrefice a lot."
Nunnat tapasivat juuri ennen laivaan tuloaan, eivätkä tiedä, tapaavatko enää.
"Maybe this is the first and last time I see her. You never know with our kind of life!" Jessica nauraa.
Kripa haluaa lukea Lonely Planetiani. Hän katselee hieman skeptisenä osiota äiti Theresasta ja Kalkutasta: ei kuulemma ole tarpeeksi informatiivinen. Hän kysyy, onko minulla raamattu mukana matkalla. Ajattelin, että Lonely Planethan on reissaajan raamattu (:>). Vastaan kieltävästi.
-
Tapasin laivan yläkannella Rajatin, 21-vuotiaan insinööriopiskelijan. Hän on kotoisin Andamaaneilta, ja opiskelee Chennaissa. Puhutaan kasvissyönnistä. Rajat sanoo:
"Look at an elephant. It's big and strong, but still wise and calm.
Elephant is vegetarian.
Then look at a lion. It's fast and goes with the impulse. It hunts and kills other animals, showing no mercy.
Lion eats meat.
Which one you'd rather be?"
Hyvä pointti Rajatilla.
-
Hima ja Greti ovat nuoria naisia, kotoisin Bengalurusta. He ovat ystävystyneet jo lapsena, ja lähtevät kerran vuodessa yhdessä reissuun toimistotyön kiireiden keskeltä. Istutaan laivan kannella, ja tytöt pyytävät arvaamaan, miten monta valokuvaa he ottivat yhteensä 2 viikon reissullaan Andamaaneilla. Arvasin, että 200.
"More, more!" hihkaisee Hima. 400?
"Nope. 4800. Too much work for the hands!"
Nauretaan. Kohta mennään illalliselle.
-
Ennen Intiaan tuloani kuulin enimmäkseen varoitteluja, kauhutarinoita ja huolehtivia kysymyksiä. Jutut voivat pohjautua oikeisiin tapahtumiin, mutta elämä täällä on ihan yhtä tavallista kuin missä päin tahansa. Uutiset ovat uutisia, vain ja ainoastaan koska ne ovat poikkeuksia.
Niin kaunis maailma!
Ei huolia, kaikki on paremmin kuin hyvin <3 br="">
Hauskoja huomioita ja sattumuksia Filippiineiltä! Filpparit kuulostaa täältä Intiasta käsin ihanan vapaamieliselle! :) Itsekin olin siellä vuosia sitten vähän aikaa, mutta en enää muista kuin kauniit rannat ja jotenkin myös tuo mainitsemasi ihmisten huumorintaju ja jatkuva nauru jäi myönteisenä mieleen. Hauskaa loppu reissua! T.Ansku Amma ashramista
VastaaPoista